Useita yleisiä mekaanisten osien työstöprosesseja

Jan 07, 2026

Jätä viesti

I. Materiaalinpoiston valmistusprosessit
Materiaalinpoiston valmistusprosessit sisältävät ylimääräisen materiaalin poistamisen työkappaleesta tietyllä tavalla, jotta saadaan halutun muotoinen ja mitoitettu osa. Nämä prosessit edellyttävät, että työkappaleen pinnalla on riittävästi ylimääräistä materiaalia. Materiaalin poiston aikana työkappale lähestyy vähitellen ihanteellisen osan muotoa ja kokoa. Mitä suurempi muoto- ja kokoero raaka-aineen tai aihion ja valmiin osan välillä on, sitä enemmän materiaalia poistetaan, mikä johtaa suurempaan materiaalihäviöön ja korkeampaan energiankulutukseen koneistusprosessin aikana. Joskus häviävän materiaalin tilavuus ylittää jopa itse osan tilavuuden.

 

Vaikka materiaalinpoistoprosesseilla on alhainen materiaalin käyttöaste, ne ovat edelleen ensisijainen keino parantaa osien laatua ja niillä on myös vahva prosessointikyky, joten niitä käytetään laajasti mekaanisessa valmistuksessa. Materiaalinpoistoprosessien yhdistäminen materiaalin muovausprosesseihin voi vähentää merkittävästi raaka-aineen kulutusta. Lähes-net-muotoisten valmistustekniikoiden (tarkkuusvalu, tarkkuustaonta jne.) kehittämisen ansiosta materiaalin käyttöä voidaan edelleen parantaa. Pienillä tuotantomäärillä pelkkien materiaalinpoistoprosessien käyttö on myös taloudellisesti järkevää materiaalinmuodostusprosesseihin tehtävien investointien vähentämiseksi.

 

Materiaalinpoistoprosesseja on monia muotoja, mukaan lukien perinteinen leikkaus ja erikoistyöstö.

Leikkaus on prosessi, jossa työstökoneiden metallinleikkaustyökaluilla poistetaan ylimääräinen metalli työkappaleesta (aihiosta) siten, että työkappaleen muoto, koko ja pinnan laatu vastaavat suunnitteluvaatimuksia. Leikkausprosessin aikana työkalu ja työkappale asennetaan työstökoneeseen, joka käyttää niitä suorittamaan tietyn suhteellisen liikkeen. Työkalun ja työkappaleen välisen suhteellisen liikkeen aikana ylimääräinen metalli poistetaan muodostaen työkappaleen koneistetun pinnan. Yleisiä metallinleikkausmenetelmiä ovat sorvaus, jyrsintä, höyläys, aventaminen ja hionta. Metallin leikkaamiseen liittyy sellaisia ​​ilmiöitä kuin voima, lämpö, ​​muodonmuutos, tärinä ja kuluminen. Nämä ilmiöt vaikuttavat käsittelyprosessiin ja laatuun. Siksi on erittäin tärkeää valita oikein työstömenetelmä, työstökone, työkalu, kiinnitys ja leikkausparametrit käsittelyn laadun ja tehokkuuden parantamiseksi.

 

Erikoistyöstyksellä tarkoitetaan työstömenetelmiä, joissa käytetään sähköenergiaa, valoenergiaa jne. materiaalin poistamiseen työkappaleesta. Näitä ovat sähköpurkauskoneistus, sähkökemiallinen koneistus ja lasertyöstö. Sähköpurkauskoneistus (EDM) hyödyntää työkaluelektrodin ja työkappaleelektrodin välistä pulssipurkausilmiötä työkappaleen materiaalin syöpymiseen ja halutun koneistuksen saavuttamiseksi. Työstön aikana työkappaleen elektrodin ja työkaluelektrodin välillä on tietty purkausrako, eivätkä ne ole suorassa kosketuksessa. Koneistusprosessiin ei liity voimia, mikä mahdollistaa minkä tahansa johtavan materiaalin koneistuksen sen mekaanisista ominaisuuksista riippumatta. Sen tärkein etu on kyky työstää monimutkaisia ​​sisäisiä muotoja, mikä muuttaa sisäisen ääriviivan työstön vaikeudet ulkoisten ääriviivojen koneistukseen, mikä tekee siitä erityisen hyödyllisen muottien valmistuksessa. EDM:n alhaisen metallinpoistonopeuden vuoksi sitä ei yleensä käytetä tuotteiden muotoiluun. Lasertyöstöä ja ionisädetyöstöä käytetään usein mikro-koneistukseen.

 

Tieteen ja tekniikan kehittyessä ilmailu- ja tietotekniikan aloilla jotkin osat vaativat erittäin suurta työstötarkkuutta ja pinnan karheutta, mikä edellyttää tarkkuutta ja ultratarkkuutta{0}}. Tarkkuus ja ultra{2}}tarkkuustyöstö voivat saavuttaa mittatarkkuuden alle -mikronin tai jopa nanometrin tasolle. Näitä työstömenetelmiä ovat ultra-tarkkuussorvaus ja ultra-tarkkuushionta.

 

II. Materiaalinmuodostusprosessit
Materiaalinmuodostusprosessit käyttävät muotteja raaka-aineiden muokkaamiseen osiksi tai aihioiksi. Materiaalin muovausprosessin aikana raaka-aineiden muoto, koko, mikrorakenne ja jopa sitoutumisaste muuttuvat. Koska muovaustarkkuus ei yleensä ole korkea, aihioiden valmistukseen käytetään usein materiaalinmuodostusprosesseja. Niitä voidaan käyttää myös monimutkaisen muotoisten osien valmistukseen, mutta tarkkuusvaatimukset eivät ole kovin korkeat. Materiaalinmuodostusprosesseilla on korkea tuotantotehokkuus. Yleisesti käytettyjä muovausprosesseja ovat valu, taonta ja jauhemetallurgia.

 

(I) Valu
Valu on prosessimenetelmä, jossa kaadetaan nestemäistä metallia osan muotoa ja kokoa vastaavaan muottipesään ja saadaan aihio tai osa jäähdytyksen ja jähmettymisen jälkeen. Perusprosessi sisältää muovauksen, sulatuksen, kaatamisen ja puhdistuksen. Täyttökapasiteetin, kutistumisen ja muiden tekijöiden vuoksi metalliseoksen valun aikana valukappaleissa voi olla epätasainen mikrorakenne, kutistumisonkalot, lämpöjännitys ja muodonmuutos, mikä johtaa alhaiseen tarkkuuteen, pinnan laatuun ja mekaanisiin ominaisuuksiin. Vahvan sopeutumiskyvyn ja alhaisten tuotantokustannusten vuoksi valu on kuitenkin edelleen laajalti käytössä. Monimutkaisen muotoisia aihioita, erityisesti osia, joissa on monimutkaiset sisäontelot, valmistetaan usein valamalla. Tällä hetkellä tuotannossa yleisesti käytettyjä valumenetelmiä ovat tavallinen hiekkavalu, sijoitusvalu, metallimuottivalu, painevalu ja keskipakovalu. Näistä tavallista hiekkavalua käytetään laajalti.

 

(II) Takominen ja puristus
Takomista ja metallilevyn leimaamista kutsutaan yhteisesti takomiseksi ja puristamiseksi. Takominen on prosessi, jossa kuumennettuun metalliin kohdistetaan ulkoista voimaa käyttämällä taontalaitteita plastisen muodonmuutoksen aikaansaamiseksi, jolloin muodostuu osa-aihio, jolla on tietty muoto, koko ja organisaatioominaisuudet. Taotuilla aihioilla on tiheä ja yhtenäinen sisärakenne. Metallivirtauslinjat jakautuvat rationaalisesti, mikä parantaa osan lujuutta. Siksi taontaa käytetään usein aihioiden valmistukseen osille, jotka vaativat korkeita kokonaismekaanisia ominaisuuksia.

Takominen voidaan jakaa vapaatakomiseen, takomiseen ja avoimeen-takomiseen.

Vapaa taonta sisältää metallin asettamisen ylemmän ja alemman muotin väliin plastista muodonmuutosta varten käyttämällä metallin vapaata virtausta. Tehokkuus on alhainen ja tarkkuus alhainen. Sitä käytetään yleensä pienten erien valmistukseen yksinkertaisia ​​-muotoiltuja takeita.

Muotitaonta sisältää metallin muodon muuttamisen taontamuotin ontelossa. Metallin muovivirtausta rajoittaa muottiontelo, mikä johtaa korkeaan muovaustehokkuuteen ja suureen tarkkuuteen sekä metallin virtauslinjojen järkevämpi jakautuminen. Muotinvalmistuksen korkeiden kustannusten vuoksi sitä käytetään kuitenkin yleensä massatuotantoon. Verrattuna vapaataontamiseen, taonta vaatii suurempaa taontavoimaa, eikä sitä voida käyttää suurten osien takomiseen.

Avoin-taonta käyttää meistiä ilmaisissa taontalaitteissa metallin takomiseen. Avomuotit ovat yksinkertaisia ​​valmistaa, edullisia ja helppo muotoilla, mutta muovaustarkkuus ei ole korkea. Sitä käytetään usein pienten takeiden valmistukseen, jotka eivät vaadi suurta tarkkuutta.

Peltileimauksessa käytetään puristinkoneessa olevia leimausmuotit metallilevyjen leimaamiseen eri muotoihin ja kokoihin. Leimauskäsittelyllä on erittäin korkea tuottavuus ja korkea käsittelytarkkuus. Sen työstömuotoja ovat aihistaminen, taivutus, syväveto ja muovaus. Tyhjennystä käytetään metallilevyjen leimaamiseen erilaisiin tasoisiin osiin. Taivutusta, syvävetoa ja muita muovausprosesseja käytetään metallilevyjen leimaamiseen erilaisiksi kolmiulotteisiksi osiin. Metallileimausta käytetään laajalti sähkötuotteissa, kevyen teollisuuden tuotteissa ja autoteollisuudessa.

 

(III) Jauhemetallurgia
Jauhemetallurgia on valmistusprosessi, jossa raaka-aineena käytetään metallijauheita tai metalli- ja ei-{0}}metallijauheiden seoksia. Se tuottaa tiettyjä metallituotteita tai -materiaaleja prosesseilla, kuten muovauksella ja sintrauksella. Sitä voidaan käyttää erikoismetallimateriaalien ja metalliosien valmistukseen minimaalisella työstyksellä tai ilman sitä. Jauhemetallurgian materiaalin käyttöaste on jopa 95 %, mikä vähentää merkittävästi koneistuskustannuksia ja tuotantokustannuksia ja saa siten yhä laajemman sovelluksen mekaanisessa valmistuksessa. Kuitenkin jauhemetallurgiassa käytettävien jauheraaka-aineiden korkeiden kustannusten, jauheen huonon juoksevuuden muovauksen aikana ja tietyistä osien muodon ja koon rajoituksista johtuen jauhemetallurgian osat sisältävät tietyn määrän pieniä huokosia sisäisesti. Niiden lujuus on noin 20–30 % pienempi kuin valukappaleiden tai takeiden, ja myös niiden plastisuus ja sitkeys ovat huonompia.

Jauhemetallurgian tuotannon prosessivirta sisältää jauheen valmistuksen, sekoituksen, puristuksen ja muotoilun, sintrauksen ja muotoilun. Jauheen valmistus- ja sekoitusprosessit suorittaa yleensä jauheen toimittaja.

 

III. Additiiviset valmistusprosessit

Additiiviset valmistusprosessit sisältävät osien asteittaisen rakentamisen keräämällä materiaalia kerroksittain-kerrosittain-. Valmistusprosessin aikana osan kolmiulotteiset solid-mallitiedot käsitellään tietokoneella materiaalin kertymisprosessin ohjaamiseksi ja halutun osan muodostamiseksi. Tämän tyyppisen prosessin etuna on, että se eliminoi työkalujen, kiinnikkeiden ja muiden tuotannon valmistelutoimien tarpeen, mikä mahdollistaa mielivaltaisen monimutkaisen muotoisten osien muodostamisen.

 

Valmistettuja prototyyppejä voidaan käyttää suunnittelun arviointiin, tarjouskilpailuihin tai näytenäytöksiin. Siksi tämä prosessi tunnetaan myös nopeana prototyyppiteknologiana. Rapid prototyping -teknologiaa käytetään tuoteprototyyppien valmistuksessa, muottien valmistuksessa ja pienten osien valmistuksessa, jolloin siitä tulee tehokas teknologia uusien tuotekehityksen nopeuttamiseksi ja samanaikaisen suunnittelun mahdollistamiseksi. Näin yritykset voivat reagoida nopeasti markkinoihin ja parantaa kilpailukykyään.

 

Lähetä kysely